Vegaaniset vietnamilaiset kesärullat

Kukapa olisi päivää ennen vappuaattoa uskonut sään lämpenevän yhdessä yössä? On se kummallista miten paljon valo ja lämpö voi vaikuttaa mielialaan! Tosin valon lisääntyminen ei helpota ainakaan meikäläisen väsymystä! En meinaan malta iltaisin mennä nukkumaan ja aamuisin heräilen monta kertaa ennen herätyskellon soimista, kun on niin valoisaa. Suomen kesä on kauneudessaan ja valoisuudessaan niin maaginen, että joka sekunnista on nautittava! Sitä voi sit ottaa päikkärit rannalla tai parvekkeella auringossa, jos ei ole malttanut nukkua ;)

Perjantaina sain päivällisvieraaksi rakkaan perheeni, joilta sain toiveen menusta: vietnamilaisia riisipaperirullia! Rullat sopivat varsin hyvin sosiaalisiin ruokailuihin, jos niitä ei kääri valmiiksi. Ruokailijat voikin osallistaa niiden valmistamiseen asettamalla ison lautasen kiehuvaa vettä pöydälle, josta jokainen saa vuorollaan kastella riisipaperin ja täyttää sen oman maun mukaan täytteillä. Samalla idealla kuin tortillat! Sekasyöjille oli tarjolla soijapalojen lisäksi kanaa, lohta ja katkarapuja. Riisipaperirullissa ja vihanneksissa ei ole itsessään juuri ollenkaan makua. Niiden maku syntyykin hyvästä kastikkeesta! Sain ystävältäni todella hyvän reseptin, joka sopii niin soijapaloihin, tofuun kuin kanaan. Reseptin alkuperästä tiedän sen verran, että se on ystäväni naisystävän siskon ystävän! :D

IMG_8919

Vietnamilaiset riisipaperirullat eli kesärullat 

2 dl soijapaloja/ruokailija

Valkosipulin kynsi

2 rkl Öljyä

2 rkl Ketjab Manis-soijaa

Tuoreita kasviksia ja yrttejä

400 ml kookosmaitoa

4-6 rkl sokeritonta maapähkinävoita (oman maun mukaan)

1 lime

3 rkl Ketjab Manis-soijaa

Sriracha-kastiketta

Keitä soijapaloja viitisen minuuttia kiehuvassa vedessä. Valuta niistä vesi ja anna niiden kuivua. Lämmitä pannulla öljy, lisää siihen pilkottu valkosipuli. Heitä sekaan soijapalat ja sekoita kunnes öljy on imeytynyt niihin. Lisää lopuksi soija ja paista koko ajan sekoittaen, kunnes sekin on imeytynyt soijapaloihin.

Täytteeksi voi käyttää mitä tahansa vihanneksia ja yrttejä. Meillä oli tällä kertaa vaihtoehtoina kurkkua, porkkanaa, silmusalaattia, tuoretta minttua ja korianteria sekä riisinuudelia. Vihannesten suikaloiminen vie yllättävän paljon aikaa, joten niiden valmistelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista. Keitä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta sen jälkeen niihin kylmää vettä. Valuta vesi pois.

Valmista kastike juuri ennen ruokailun aloittamista. Laita kookosmaito kattilaan ja lisää siihen maapähkinävoi. Sekoita, kunnes seos on tasaista ja kuumaa. Lisää sen jälkeen limen mehut ja soija ja sekoita vielä pari minuuttia.

Kastele riisipaperi nopeasti kuumassa vedessä ja varo, liian pitkään kuumassa vedessä liottamista. Riisipaperi pehmenee nopeasti ja rikkoutuu helposti ollessaan liian pitkään kuumassa vedessä. Laita täytteet keskellä, lisää päälle maapähkinävoi-kookos-kastiketta sekä Srirachaa oman maun mukaan. Rullaa riisipaperi kiinni ja taita sen päätyreunat kohti täytteitä.

IMG_7522

IMG_7523

Vaikka rullien perustäytteet ovatkin aika arkisia, niin näiden valmistaminen ja kastikkeen maku tekevät niistä astetta spesiaalimpia! Mitä tuumaatte reseptistä, meneekö testattavaksi?

xx, Sessu

Kategoria(t): SokeriSiili | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Kommentoi

Lazy saturday

Viikon parhaimpana päivänä, lauantaina on ihanaa herätä ilman herätyskelloa auringonpaisteeseen. Hitaat aamut ja stressitön viikonloppu piristää kummasti mieltä ja auttaa palautumaan arjen kiireistä. Arkisin mulla on tapana syödä aamupalaksi mikropuuroa töissä, mutta viikonloppuisin päivän tärkeimmän aterian eteen voikin nähdä jo vähän enemmän vaivaa. Tein jääkaappiin unohtuneista hedelmistä  kirpsakan smoothien ja mehua. Miks mä aina ostan hedelmiä ja useimmiten joudun heittämään ne roskiin, kun en muista syödä niitä?

IMG_7490

Raikas omenamehu syntyy kuudesta (Granny Smith-)omenasta, yhdestä appelsiinista, yhdestä sitruunasta ja pienestä palasta inkivääriä. Mehua tulikin litran verran, joten sitä on saanut nauttia koko viikonlopun ajan! Smoothieen laitoin pienen avocadon, pari desiä tuota omenamehua ja kourallisen pekaanipähkinöitä. Yksinkertaista, helppoa ja vegaanista ;)

Rentouttavaan lauantaihin kuului myös pyörälenkki Arabianrannan ihanissa maisemissa ja ystävien treffaillua elokuvan merkeissä. Finnkinon ohjelmistoa selatessa bongattiin 5. Aalto (The 5th wave), josta meikäläinen on ainakin missannut kaikki mainokset. Tälle leffalle ei ole turhaan annettu neljää tähteä, koska se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen! Kannattaa siis käydä katsomassa, jos toiminnalliset jännärit on mieleen!

 

xx, Sessu

 

 

Kategoria(t): SokeriSiili | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Facebookin perintöyhteyshenkilö

Tiesittekö, että ikuinen elämä on mahdollista nyt myös Suomen Facebookissa? Sain tänään ystävältäni viestin, että hän asettaa minut perintöyhteyshenkilöksi omalle tililleen, jolloin perin hänen tilinsä, jos hänelle sattuu jotain. Muistotilassa olevan profiilin nimen yläpuolelle tulee teksti ”In memoriam” ja perintöyhteyshenkilöllä on mahdollisuus esim kiinnittää edesmenneen henkilön tilille informaatiota hautajaisista. Karmiva ajatus, mutta kai se täytyy hyväksyä, että se on tätä päivää. Viestintäteknologian kehittyessä, somesta tulee näköjään tulevaisuudessa virtuaalinen hautausmaa. Niinpä mäkin asetin omalle tililleni perintöyhteyshenkilön, joka voi tarvittaessa ottaa tilini haltuun. Perintöyhteyshenkilön pääset asettamaan turvallisuusasetuksista.

IMG_8577

Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä? Joko ootte testamentanneet Facebook-tilinne jollekin muulle?

 

xx, Sessu

Kategoria(t): SokeriSiili | Avainsanat: , | Kommentoi

Pintaremonttia DC-Fixillä!

Heipä hei pitkästä aikaa! Kirjoittamiseen on tullut noin ikuisuuden tauko. Päätoiminen opiskelu ja työskentely täyttivät aika lailla kaikki vuorokauden tunnit viimeisen puolen vuoden ajan, eikä ylimääräiselle kirjoittamiselle ole ollut aikaa saati energiaa. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa näppärän vinkin pieneen pintaremonttiin!

Vaikka rakastankin nykyistä kämppää, niin etenkin valon lisääntyessä tummanruskeat  pinnat keittiössä ja kylpyhuoneessa häiritsi meikäläisen siivousneuroottisen rentoutumista, kun päivittäisestä siivoomisesta huolimatta, pöly näkyy selkeämmin tummilla pinnoilla. Koska meidän kaapistot ovat kuitenkin uudet, eipä olisi ollut järkevää vaihtaa niitä uusiin. Niinpä toteutin kaverin idean ja päällystin pinnat DC-Fix-kontaktimuovilla.

DC-Fixin saa irroitettua myöhemmin ilman liimajälkiä eikä se lähde kupruilemaan  kosteissakaan tiloissa kuten esimerkiksi kylpyhuoneessa tai keittiössä. Täytyy sanoa, että yllätyin itsekin siitä kuinka helppoa tapetointi oli myös näinkin kärsimättömälle amatööriremppaajalle kuin meikäläinen! Käytin työkaluina mattoveistä ja viivointinta ja työskentelyyn meni noin nelisen tuntia. Voisi sitä lauantain aamupäivän viettää huonomminkin ;) Kuvissa keittiö ennen ja jälkeen.

 

IMG_7451.jpg

IMG_7473

 

Eikö näytäkin heti paljon paremmalta? Valkoinen pinta lisää valoa ja saa tilan tuntumaan suuremmalta. Eikä tätä lystiä ole pilattu hinnallakaan, koko touhuun meni vain 20 euroa. Mitäs mieltä ootte? :)

xx, Sessu

Kategoria(t): SokeriSiili | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Elämäni monikulttuurisena suomalaisena

Tuhansia ihmisiä kokoontuu tänään Kansalaistorille osoittamaan tukensa monikulttuurisuudelle samaan aikaan, kun avoin rasismi on jälleen nostanut päätään koko Suomessa. Tuntuu aika uskomattomalta ja myös pelottavalta, että kansanedustaja Olli Immosen vihanlietsonta on saanut niin paljon tukea osakseen.

Sen vuoksi haluan jakaa teidän kanssa oman monikulttuurisen elämäni ja taustani.

Aloitetaan ensin taustoistani. Synnyin 25 vuotta sitten Iranin Kurdistanissa. Vanhempani olivat ennen meidän lasten syntymää olleet sissisotilaina Irakissa puolustamassa kurdikyliä  ja sen jälkeen toimivat  aktiivisesti  salaa Työväenpuolueessa Iranissa esimerkiksi kirjoittamalla poliittisia mielipiteitä. Aktivismin paljastuttua ratsiassa, joka tehtiin isovanhempieni kotiin ilmiannon perusteella, jouduimme pakenemaan jättäen kaiken taaksemme. Tätini lähti hakemaan veljeäni koulusta samalla kun äiti pakkasi tärkeimmät tavarat mukaan. Kolmivuotias minä herätettiin kesken päiväunien pakomatkalle Irakiin. Aikaa miettimiseen tai hyvästelyihin ei ollut, Iranin islamilainen armeija tuli paikalle vain hetkeä sen jälkeen olimme lähteneet kotoamme. Isoisäni joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan poliittisten asiapapereiden hallussapidosta.Vanhempiani olisi odottanut kuolemantuomio aktivismista ja islamilaisen hallituksen vastustamisesta. Aivan, olihan mm. Kurdien oikeuksien puolustaminen ja tasa-arvon vaatiminen naisten ja miesten välille niinkin kauheita asioita tuohon aikaan, että niitä ajavat kuului teloittaa välittömästi. Ja niin on edelleen tänäkin päivänä.

Irakista muistan jo vähän enemmän. Eräänä päivänä olimme kahdestaan isäni kanssa kotona ja halusin lähteä hakemaan serkkuani ulos leikkimään. Ulkona ollessani Iran alkoi pommittaan asuinaluettamme. Naapurin mies nappasi minut syliin ja vei turvaan kotiinsa. Siellä meidän päälle heitettiin peitto, jotta olisimme suojassa ikkunoiden hajotessa. Muistan edelleen kun vedin peiton päältäni, koska halusin nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Onnekseni naapurintyttö veti minut takaisin peiton alle juuri ennen kuin ikkunat särkyivät ja säästyin lasinsiruilta. Pommituksen rauhoituttua minut vietiin pommisuojaan, samaan johon isäni tuli hetkeä myöhemmin etsittyään minua ulkoa tuloksitta. Saimme myös tiedon, että veljeni ja äitini olivat päässeet turvaan.

Vaikka Irakissakin oli vaarallista, on siellä asumisesta jäänyt kuitenkin myös hyviä muistoja. Esimerkiksi muistan kuinka isäni opetti tekemään taskulampun. Kuinka moni nelivuotias voi sanoa osaavansa tehdä itse toimivan taskulampun? Tämän opin tietenkin olosuhteiden pakosta, sillä taloihin kuuluivat ulkona olevat erilliset vessat, joissa ei ollut luonnollisestikaan sähköä.

Pitkästä, uuvuttavasta matkasta Irakista Turkkiin muistan pieniä yksityiskohtia toisin kuin Iranin pakomatkasta. Ennen matkaa olin tietenkin joutunut opettelemaan keksityn tarinan meidän perheestä, siitä mistä oltiin tultu ja mihin oltiin matkalla sekä kaikkien uudet identiteetit. Kun normaalisti lapset pelaavat muistipeliä korteilla, me kehitimme muistiamme väärennettyjen passien tietojen opettelemisella. Kuulostaa kohtaukselta jännityselokuvassa, mutta todellisuudessa se on pakolaisten tosielämää. Väärennetyt passit ja identiteetti olivat ainoa keino välttyä karkottamiselta takaisin Iraniin, jossa odotti ja odottaa edelleen vanhempieni kuolemantuomio kansalaisaktivismista.

Kurdeina kohtasimme vainoa myös Turkissa. Tietyillä alueilla ei edes saanut puhua kurdia, koska kurdien tilanne on kaikista maista huonoin juuri Turkissa. Köyhyys ja sinnittely päivästä toiseen olivat arkeamme. Muistan kuitenkin miten äiti ja iskä sanoivat kaiken sen epätoivon keskellä elämämme muuttuvan parempaan päin kunhan saisimme turvapaikan jostain Euroopan maasta. Edelleenkin tänä päivänä asioiden ollessa huonosti uskon kaiken kääntyvän parempaan aina lopulta, tavalla tai toisella. Vanhempieni silloinen uskomaton toivosta kiinnipitäminen ja asenne ovat tehneet minusta sen positiivisen asenteen omaavan ihmisen, joka nyt olen. Lopulta saimme YK:n kautta turvapaikan Suomesta vuonna 1996.

Miten monikulttuurisuus sitten näkyy minulla nykyelämässä? Osaan tietenkin useita kieliä. Voin puhua kurdia ja suomea sekaisin, vaihtaa kielestä toiseen kesken lauseen. Omaan juurilleni ominaisen temperamenttisen luonteen, lyhyen kärsivällisyyden ja olen suorapuheinen. Minulla on tummat piirteet ja elehdin enemmän kuin kantasuomalaiset. Minulle monikulttuurisuus on sitä, että saan matkustella, asua yksin, käydä töissä ja opiskella. Se on sitä, että minulla on vapaus valita hyviä asioita kahden eri kulttuurin välillä.

Monikulttuurisuus merkitsee minulle vahvoja perhesiteitä ja sitä, että voisin muuttaa takaisin vanhemmilleni koska tahansa ilman että se vähentäisi itsenäisyyttäni. Jos minäkin muodostaisin mielikuvani suomalaisesta perhekulttuurista vain yksittäisten tapausten perusteella samalla tavalla kuin jotkut muodostavat mielikuvia maahanmuttajista, niin voisin ajatella että vanhemmat haluavat ajaa lapset kotoa pois jaloista heti kuin mahdollista. Tai että kurdilaisesta taustasta nähtynä tuntuu käsittämättömältä, kuinka monet suomalaiset ovat huolissaan vanhusten tilanteesta, mutta kuinka harvoin niitä isovanhempien sitten käydään katsomassa? Samaan aikaan mietin näenkö isovanhempiani enää elossa ja että pääsisin edes kerran elämässäni käymään mummolassa.

Monikulttuurisuus minulle tarkoittaa sitä, että joka kerta kun haen jotakin työpaikkaa tai asuntoa, jännitän luetaanko hakemustani nimeä pidemmälle. Se tarkoittaa myös sitä, että yrittäessäni ostaa jotakin Tori.fi-sivustolta, minulle ei edes useimmiten vastata. Minun arkeeni kuuluu se, että esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa minulle puhutaan automaattisesti englantia. Se on myös  sitä, että puhuessani bussipysäkillä kurdia puhelimessa, keski-ikäinen suomalainen mies, jolla on alle 10-vuotias poikansa mukanaan tulee aukomaan päätään siitä, kuinka meidän maahanmuuttajien tulisi painua takaisin sinne mistä olemme tulleet. Kyllä mies meni hiljaiseksi kun vastasin sujuvalla, aksentittomalla suomenkielellä, että minua hävettää hänen lapsensa puolesta, että hän joutuu näkemään tuollaista käytöstä ihmiseltä, jonka pitäisi olla hänelle roolimalli. Minun monikulttuuriseen elämääni kuuluu se, että diabeetikko siskoni pyörtyessä alhaisen verensokerin vuoksi täpötäydessä kaupassa kassajonossa, kukaan ei tule auttamaan. Tämä tuskin kuitenkaan liittyi eksoottiseen ulkonäköön ja maahanmuuttajataustaan, vaan enemmänkin siihen, ettei avuntarpeessa olevia ylipäätään auteta. Kurdilaisessa kulttuurissa kaikki ryntäisivät välittömästi auttamaan, Suomessa taas turhan usein on ”kiire” tai ajatellaan ”no se on varmaan vaan humalassa tai jossain kamoissa”. Samaan aikaan isoisäni ja enoni menehtyessä viime keväänä Iranissa, kotimme täällä Suomessa täyttyi ihmisistä, jotka pitivät huolen siitä, että emme jää yksin surun keskellä ja varmistivat, että pääsemme takaisin kiinni arkeen. Se yhteisöllisyys on hienoin asia, mitä monikulttuurisuudella on tarjota. Sitä monikulttuurisuutta tarvitaan enemmän myös Suomessa.

Minulle monikulttuurisuus on sitä, että kuulen usein lausetta ”kaikki ulkomaalaiset tekevät sitä ja tätä, paitsi sinä, sä oot erilainen kuin muut”. Mutta kun minäkin olen maahanmuuttaja. Se on myös sitä suunnatonta ärsyyntymistä, kun jonkun maahanmuuttajataustaisen vuoksi leimataan koko vähemmistö samanlaiseksi. Minulle monikulttuurisuus on sitä, että tunnen oloni ristiriitaiseksi kun minua sanotaan suomalaiseksi. Olen paljon muutakin kuin suomalainen, sekoitus kahdesta eri kulttuurista. Samoin tunnen hämmennystä, jos olen jollekin vain maahanmuuttaja, sillä olenhan kuitenkin myös suomalainen. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että perheemme sai Suomesta turvapaikan, jotta voisimme elää ihmisarvoista elämää ilman pelkoa. Perheeni on joutunut pelkäämään Iranissa, Irakissa ja Turkissa. Se, että joudummeko pelkäämään myös Suomessa, riippuu siitä miten kansanedustaja Olli Immosen ja hänen tukijoidensa vihanlietsontaan suhtaudutaan. Toivon, että minun tai kenenkään muun monikulttuurisen ja muun äidinkielen omaavan ei tarvitsisi tuntea pelkoa tai syrjintää tulevaisuuden Suomessa.

 

Siksi minäkin lähden tänään Kansalaistorille.

 

Kategoria(t): SokeriSiili | 24 kommenttia

Suklaisat OREO-cupcakesit

Olin tällä viikolla töissä pari päivää Taitaja-messuilla Turussa. Siellä oli ihana tekemisen meininki ja tulikin sellainen olo, että miksei itselläkin ole enemmän aikaa esimerkiksi käsitöiden tekemiseen ja leipomiseen, kirjojen lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Oon siis pienestä asti tehnyt erilaisia käsitöitä, kirjoittanut runoja, laulun sanoja, tarinoita. Ja vaikka en osaakaan piirtää, niin multa löytyy myös hirveesti piirustuksia vaatteista ja asukokonaisuuksista, kun pienenä halusin vaatesuunnittelijaksi. Välillä kaivan ne laatikosta ja uppoudun niihin samoihin tunnelmiin ja fiiliiksiin kuin niitä tehdessä. Lapsena ja vielä teininä oli myös aikaa lukea kirjoja ja muistan kaikki ne kesäyöt kun valvoin aina aamu neljään tai viiteen lukien kirjoja. Sittemmin aamuyöhön valvomiset on johtunut biletyksestä, mutta nykyään arvostaa sitäkin enemmän hyvin nukuttua yötä ja virkeetä oloa krapulan sijaan.

Stressi, kiireet, aikuisuus ja erityisesti sosiaalinen media on sittemmin vienyt resurssit pois luovista harrastuksista ja se näkyy myös henkisessä hyvinvoinnissa sekä keskittymiskyvyssä. Sen takia olikin eilen kiva leipoa pitkästä aikaa ja keskittyä käsillä tekemiseen. Näistä tuli mielestäni ihan mielettömän söpöjä noiden mini-Oreoiden ansioista. Ja makukin on kohdallaan, ei pelkkä ulkonäkö ;)  Tällä kertaa mentiin less is more-teemalla. Mulla on suunniteltuna muutamat erilaiset ja eri tilaisuuksiin sopivat cupcakesit, toteutan ne sitten jossain sopivassa välissä.

IMG_7103

IMG_7111

IMG_7099

IMG_7114

 

A balanced diet is having a cupcake in each hand.

 

xx, Sessu

 

Kategoria(t): SokeriSiili | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Aurinkoinen smoothie

Sovin itseni kanssa, että pitäisin täysin vapaan viikonlopun, ilman mitään velvollisuuksia olla jossakin paikassa tiettyyn aikaan tai meikäläisen perinteisiä extemporetempauksia. Heräsinkin eilen ihan paniikissa klo 7:40 ja luulin olevani myöhässä. Piti hetken aikaa miettiä kunnes tajusin, ettei ole kiire mihinkään. Oon saanut nukuttua univelat pois, pestyä monta koneellista pyykkiä, vaihtanu ruukut ja mullat huonekasveihin sekä istuttanut yrttejä. Jospa onnistuisin tänä vuonna pitämään ne elossa? Lisäksi etsin kadonnutta treenimotivaatiota ja liikunnaniloa aamukävelyillä ja iltasalilla, tuntuu siltikin olevan edelleen kadoksissa. Mikä avuksi? Vinkkeja otetaan vastaan! Tää päivä meneekin koulutöiden parissa, josta on myöskin motivaatio hukassa. Kyllä tää tästä, täytyy etsiä sopiva henkinen olotila kirjottamiseen. Itseni tuntien se tulee yhdeksän jälkeen illalla.

Toistaiseksi oon tänään nauttinut erittäin hitaasta aamusta juoden kahvia ja banskusmoothieta parvekkeella nauttien kasvoja lämmittävästä auringosta. Ens viikko meneekin taas juosten paikasta toiseen, joten akkujen lataaminen on tehnyt enemmän kuin hyvää!

IMG_7062

Banaanismoothie
2 annosta

2,5 dl itsepuristettua appelsiinimehua
1,25 dl maustamatonta jogurttia
2 munaa
2 pakastettua banaania
10 g vehnäleseitä

Sekoita appelsiinimehu ja jogurttia blenderissä, lisää munat, banaanit ja vehnäleseet. Nauti. Resepti on alunperin kirjasta Smoothiet ja mehut (Gummerrus Kustannus, 2013), lisäsin vain leseet sekaan.

Ihanaa sunnuntaita tyypit, Sessu

Kategoria(t): SokeriSiili | Avainsanat: , , , , | 3 kommenttia